Kaunis valaistus

-Moi!

-Moi! Taas täällä…

-Joo.

-Mietin kyllä, että oisinko tullu, kun päähän sattuu ja on jotenkin raskas olo. Mut ylihoitaja oli kieltänyt ketään sairastumasta.

-Mulla oli parin päivän ajan sellainen tunne, että nyt se tauti vie mukanaan, mutta otin sitten tyrnimehua ja sinkkiä, niin olo helpotti.

-Okei… Risto on tosi kovassa kuumeessa jo neljättä päivää. Sen yskä hakkaa niin, ettei kukaan saa nukuttua öisin.

-Voi ei. Onkohan se…

-En tiedä. Ei sitä suostuta testaamaan, kun Risto on perusterve.

-Onko teillä lapset kunnossa? Hirvitti viedä Atte päiväkotiin…

-Juu, muuten meillä on kaikki ihan hyvin. Risto tosin lomautettiin viime viikolla. Ajateltiin että hän hoitaa kolmen lapsen kanssa kotieskarit ja -koulut, mutta sitten nousi se kuume. Yritän ehtiä iltaisin katsoa, mitä lapset on tehneet päivisin, mut eihän se sama asia ole.

-Voi…

-Ja kyllä mua pelottaa tulla tänne, kun ei tiedä mitä vie kotiinsa mukanaan. Tuntuu vähän väärältä, että tuun tänne, kun mua tarvittaisiin kotona, eikä tästä edes makseta sen verran, että me pärjättäisiin nyt kun Ristolla meni se työ… Mä en tiedä, et miten me selvitään.

-Mut hei, mä kuulin, että saatiin sentään uusia maskeja ja hanskoja eilen!

-Oikeesti? Onkohan niitä enää jäljellä? Tein just yhden päivän samalla maskilla ja se oli niin märkä vuoron päättyessä, ettei henki kulkenut kunnolla.

-Mä otin niitä jemmaan tänne… katso… Saat kyllä multa maskeja, jos ne on tuolta loppu. Ja muutenkin, jos tarviitte apua, niin katotaan mitä me voidaan tehdä…

– No, kiitos. Ihan oikeesti. On kiva tietää, et joku välittää. Mut katsotaan nyt. Haettiin me toimeentulotukea jo. Käsittelyajat meinaa vaan kuulemma venyä pitkiksi.

-Tää on nyt rankkaa vähän kaikille, mut kyl se tuntuu väärältä et me ollaan täällä etulinjassa ja sun pitää hakea toimeentulotukea. Joka työvuorossa sitä asettaa kuitenkin itsensä ja perheensä vaaraan… Luin et Ruotsissa ja Amerikassa hoitajille maksetaan tuplapalkkoja.

-Aijaa… No… mut hei! Mä huomasin eilen kun olin menossa duunin jälkeen himaan, et Finlandiatalo oli valaistu siniseksi. Sit mä näin Twitteristä, et pormestari oli tehny sen meidän kunniaksi. Olin heti et vau…

-Oi… ihan tosi? Aika siistii. Ja jotkut kuulemma taputtaa meille iltaisin parvekkeiltaan!

-Oho! Tosi upeeta ja kannustavaa! Nyt vähän hävettää kun äsken valitin vaikeuksiani… Ja masensi tää tuplavuoro ennalta, varsinkin kun ylimääräset tunnit kuitataan vapaina sitten joskus loppuvuodesta, mut nyt tuntuu heti et jaksaa paremmin!

-Joo! On tää silleen tärkeetä, et arvostetaan…

-Niin…

-Niin…

-…

Näyttökuva (37)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: